On tullut vahan laiskoteltua tan blogin kanssa, koska Malesian Georgetownissa hetken herpaantumisen tuloksena mun reppu, joka sisalsi kaiken mun arvokkaan kaman, lahti jonkun nykyaan ah, niin onnellisen kaverin matkaan. Toivottavasti tyypilla on paljon kayttoa kamoille. Onneks passi, kortit ja rahat oli turvallisemmassa paikassa ja taten tallella. Pitanee skarppaa siis. Kamat ei niinkaan arsyta, koska saan vakuutukselta kuitenkin rahat niista, mut repussa oli reilu 4gb kuvia, jotka kernaasti ottaisin takaisin. Tasta syysta siis kuvia ei nyt niin paljon tule olemaan blogissa.

Menematta yksityiskohtiin, kayn nyt nopeesti lapi naa viime viikot:

Pulau Pangkorin jalkeen Maria lahti kotiin ja me jatkettiin matkaa Penangiin, Georgetowniin. Siella kavi taa ikava repputapaus, joka pakotti meidat viettamaan pari yota siella. Paska kaupunki. GT:sta hypattiin lauttaan Medaniin, Indonesian Sumatralle. Medanissa vietettiin yksi yo ja paineltiin seuraavana paivana Lake Toballe viikoksi lepaamaan.

Lake Toba oli taivas maan paalla. Se paikka sai unohtaa kaikki reppuhassakat ja paikalliset Batak-heimolaiset oli ihan mahtavia tyyppeja. Maailmas on kuin onkin viela hyvia ihmisia :) Elamanmeno Toballa oli kadehdittavan rauhallista ja jengi istuskeli paivat pitkat varjossa tupakkaa polttaen, soittelemassa kitaraa ja laulamassa. Palaan Tobaan vaikka myohemmin kuvien kera, kun saadaan toi Nellin kamera mukaan tanne nettikahvilaan.

Tobalta lahdettiin takaisin Medaniin ja yhden yon jalkeen hypattiin lentokoneeseen Phuketiin, takas Thaikkuihin. Phuket ei kiinnostanu 30min kauempaa ja otettiin taxi tanne Ao Nangiin, jossa koettiin iloinen jalleennakeminen Susun ja Jonnen kanssa. Turistirysahan taa paikka on, mut ei mua se nyt niin pahasti hairitse. Lamminta on ja olut on kylmaa.