On tullut vahan laiskoteltua tan blogin kanssa, koska Malesian Georgetownissa hetken herpaantumisen tuloksena mun reppu, joka sisalsi kaiken mun arvokkaan kaman, lahti jonkun nykyaan ah, niin onnellisen kaverin matkaan. Toivottavasti tyypilla on paljon kayttoa kamoille. Onneks passi, kortit ja rahat oli turvallisemmassa paikassa ja taten tallella. Pitanee skarppaa siis. Kamat ei niinkaan arsyta, koska saan vakuutukselta kuitenkin rahat niista, mut repussa oli reilu 4gb kuvia, jotka kernaasti ottaisin takaisin. Tasta syysta siis kuvia ei nyt niin paljon tule olemaan blogissa.

Menematta yksityiskohtiin, kayn nyt nopeesti lapi naa viime viikot:

Pulau Pangkorin jalkeen Maria lahti kotiin ja me jatkettiin matkaa Penangiin, Georgetowniin. Siella kavi taa ikava repputapaus, joka pakotti meidat viettamaan pari yota siella. Paska kaupunki. GT:sta hypattiin lauttaan Medaniin, Indonesian Sumatralle. Medanissa vietettiin yksi yo ja paineltiin seuraavana paivana Lake Toballe viikoksi lepaamaan.

Lake Toba oli taivas maan paalla. Se paikka sai unohtaa kaikki reppuhassakat ja paikalliset Batak-heimolaiset oli ihan mahtavia tyyppeja. Maailmas on kuin onkin viela hyvia ihmisia :) Elamanmeno Toballa oli kadehdittavan rauhallista ja jengi istuskeli paivat pitkat varjossa tupakkaa polttaen, soittelemassa kitaraa ja laulamassa. Palaan Tobaan vaikka myohemmin kuvien kera, kun saadaan toi Nellin kamera mukaan tanne nettikahvilaan.

Tobalta lahdettiin takaisin Medaniin ja yhden yon jalkeen hypattiin lentokoneeseen Phuketiin, takas Thaikkuihin. Phuket ei kiinnostanu 30min kauempaa ja otettiin taxi tanne Ao Nangiin, jossa koettiin iloinen jalleennakeminen Susun ja Jonnen kanssa. Turistirysahan taa paikka on, mut ei mua se nyt niin pahasti hairitse. Lamminta on ja olut on kylmaa.

 

Onko kylma?

 

Kolmas aamu täällä idyllisellä Pangkor- saarella ja olo on jotakuinkin hutera. Tästä ei kyllä nyt voi syyttää ketään muuta kuin itseään ja Vietnamilaiselta marketilta ostamiamme käärmeviinapulloja, joissa myyjä vakuutti nesteen, joka syleilee hellästi pientä kobraa, skorpioni suusssaan, olevan ”finest quality wiskey”. Noh, vaikka en mikään suuri wiskien tuntija ole, voin kuitenkin sanoa, että keltainen neste, jota pulloissa on, ei ainakaan wiskiä ole. Paloviinaa todennäköisesti ja vielä aika tylyä sellaista.

Blogin päivitys on onnistunut aika huonosti täällä Malesiassa, kun toimivan nettikahvilan löytäminen on ollut pieni mahdottomuus. Siksi, vähän tyhmästi, joudun nyt laittamaan useamman merkinnän kerralla.

Kuala Lumpur oli makee kaupunki. Ei turhaa sanota, että Malesialaisten kansallisurheilu on shoppailu. Jokaisessa kadunkulmassa alkoi uusi ostoskeskus ja ne olikin sellasia komplekseja, että alko naurattaa, kun muisteli joskus ajatelleensa, että Sellon kauppakeskus on sekava. Hintataso oli toisaalta liian korkea meille, mutta ainakaan Nellin ja Marian menoa se ei näyttänyt haittaavan. Kun tytöt olivat shoppaamassa, me Martin kanssa keskityttiin harrastamaan korkeakulttuuria. Menimme siis leffaan katsomaan Rambo 4:sta.

 

KL:ssa viihdyttiin 4 päivää ja pääasiassa kierreltiin kaupunkia ja ostoskeskuksia ympäri. Masentavaa vaan, kun kaikki vaatteet oli vähän liian aitoja mun lompakolle. Toisiksi viimesenä iltana käytiin Beach Club- nimisessä baarissa pyörähtämässä. Tytöt pääsi tanssimaan ja me Martin kanssa istuttiin ja raavittiin päitämme mestan uskomattoman hintatason vuoksi. (bisse makso jotain 6€...ollapa suomessa taas). Paikan katossa oli iso akvaario, jossa ui kaksi haita. Se oli siistiä. Kun päästiin ulos, samantien joku 4 maksullista ”naista” hyökkää kiinni ”fancy a ladyboy?”. Ei kiitos. Häivyttiin Martin kaa paikalta hostellille nukkumaan ja tytöt lähti vielä jatkamaan iltaa.

Seuraavana iltana keskityttiin Martin kaa lepäämiseen seuraavan päivän matkaamista silmällä pitäen ja tytöt radattivat aamuun asti ja hyppäsivät samoilla silmillä dösään Lumutiin, josta tultiin tänne Pulau Pangkoriin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rantamme

 

Ja rantavahtimme. Iha loistavia piskeja!

 

Tää Pulau Pangkor on pieni saari Malesian länsirannikolla n.4h bussimatkan päässä KL:sta. Todella rauhallinen ja rento paikka. Majotutaan tällasessa kylässä jonka nimi on Teluk Nipah ja nyt kun ei ole sesonki, niin useimmat paikat on täällä kiinni ja ruoan etsiminen on välillä vähän hankalaa. Tämän vuoksi vuokrattiin skootterit kolmeksi päiväksi ja ollaanki nyt cruisailtu ympäri saarta pari päivää. Noi kapeat tiet, jotka risteilee tuolla viidakossa vetää kyllä aika hiljaseks kun siellä ajaa; varmaa 45 asteisia nousuja ja laskuja, u-käännöksiä, toisella puolella läpitunkematon viidakko ja toisella puolella 20m pudotus sinne viidakkoon. Oli aika uskomaton fiilis kun tultiin ekana iltana noilla skoottereilla pimeässä takas kaupungista ja piti ajaa pitkä pätkä viidakon keskellä, jossa oli tsägällä katulamppu 500m välein, jos silloinkaan. Apinat huuteli puissa ja kaiken maailman elukat rymisteli pusikoissa. Onneksi skootterit kesti koko matkan, eikä jääty jumiin sinne.

Eilen bongattiin tuolta kylän laidalta kyltti ”waterfall”, joka osoitti viidakkoon. Vaihdettiin kunnon kengät jalkaan ja paineltiin merkittyä polkua pitkin syvälle tonne metsään. Vesiputous oli aika ankea, koska siitä tuleva vesi oli valjastettu vieressä sijaitsevan lomaresortin käyttöön ja muuten hyvin koskemattoman näkösen luonnonsuojelualueen keskellä risteili jotain putkihässäköitä. Tytöt ei uskaltautunu pidemmälle, kuin ihan vesiputouksen alapäähän, mutta me Martin kanssa paineltiin polkua pitkin pidemmälle ja ikuisuudelta tuntuneen nousun jälkeen seistiin aivan läpimärkinä hiestä ison kukkulan päällä ja kuunneltiin viidakon ääniä. Oli aika siistiä, vaikka hieman kuumottikin kaikki eläimet, joita pusikoissa olisi voinut vaania. Onneksi yhtään käärmettä tai hämähäkkiä ei nähty ja päästiin ehjin nahoin (vaikkakin kuolemanväsyneinä) takaisin.

 

Viidakkoa

 

Hus!

 

Martti lepaa puron aarella

 

Ollaan varattu tää meidän mökki sunnuntaihin asti, jolloin Maria lähtee takaisin Suomeen ja me jatketaan matkaa ylöspäin Malesiaa Penangiin, josta siirrytään lautalla Indonesian puolelle Medaniin. Medanista siirrytään kuuluisaan hippikeskittymään Lake Toballe, jossa levytetään muutama päivä. Ei varmaankaan aiota mennä enempää alas Indonesiaan, koska aikaa ei ole riittävästi siellä kunnolla kiertämiseen. Jätetään Balit ja muut mestat seuraavaan kertaan ja lähdetään Tobalta suoraan takaisin Thaikkuihin ja kierrellään siellä aikamme ennen kotiintuloa (joka siis tapahtuu reilun kuukauden päästä 20.3).

 

Netti taas hidastelee, joten laitan lisaa kuvia myohemmin. Palataan!

Nyt on ollut sellainen etenemisrumba päällä, että ei ole oikeen kerennyt päivitellä kuvia, tahi tekstiä. Eikä oikestaan nukkumaankaan pariin yöhön kunnolla.

Viimeisenä iltana Nha Trangissa, ennen lähtöämme Doc Let Beachille, istuttiin iltaa ”Why not?” nimisessä baarissa tapaamiemme reissaajien, Kanadalaisen Junin ja Seattlelaisen Letician kanssa. Seurueessa oli myös kolmas, latinon näköinen tyyppi, joka ei paljoa puhunut. Siksi en myöskään varmaan muista sen nimeä, tai mistä se oli :D Hauskaa kuitenkin oli ja kun muut jäivät vielä istumaan ravinteliin, minä ja Martti lähettiin suunnistamaan kohti hostellia. Ensimmäisen kulman taakse päästyämme kaksi skootteria päristeli meidän vierelle ja 6 muijaa hyppäs pois kyydistä ”me love you long time” ja yritti alkaa käpälöimään meitä ja meidän taskuja. Onneks ei oltu enempää kännissä, vaan tajuttiin heti, mistä on kyse ja siirsin vaa laukkuni eteeni ja saatiin ne nopeesti tönittyä ja hätisteltyä pois. Inhottavaa käytöstä tollanen.

 

Doc Let Beach

 

Jes!

 

Nha Trangissa vietettiin siis pari viimeistä päivää Doc Let- Beachilla, vähän tyyriimmän puoleisessa Bungalowikylässä, jossa oltiin ilmeisesti ainoat asiakkaat. ”Bungalowimme” oli hyvin autenttinen, betoninen, ilmastoitu, minibaarilla ja lämpimällä vedellä varustettu mökki Doc Let Beachin valkeana hohtavan hiekkarannan äärellä. Sanalla sanoen hienompi kun yksikään hostelli jossa ollaan majotuttu (poislukien Bangkokin Bansabai hotelli). Mesta oli kaikin puolin hyvin rauhallinen (koska nyt ei ilmeisesti ole sesonki) ja pystyttiin pari päivää levyttämään rannalla ihan kunnolla. Oltiin varattu bussiliput takas Saigoniin ja lentoliput Singaporeen jo ennen Doc Let:lle lähtöä ja ilmastoitu Sleeping Bus lähti Nha Trangista kohti Saigonia 5.2 klo 20:00. Matkanteko oli todella mukavaa ja bussin sängyissä pääsikin suoristautumaan kunnolla. Tietenkin uni nyt oli vähän katkonaista Vietnamin välillä ei-niin-hyväkuntoisten-teiden vuoksi. Perillä Saigonissa oltiin n.6 aikaan aamulla ja aikaa lennon lähtöön oli 12h. Käytiin kysymässä, josko saataisiin sopuhintaan samasta hostellista, missä viimeksi majotuttiin, huone päiväksi. Huone irtosi 10$:lla ja päästiin suihkuun ja lepäämään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lahjomaton reportteri Nelli Singaporessa

 

Singapore

 

Lento lähti 6.2 klo.18:00 kohti Singaporea ja ilmeisesti Kiinalaisen uudenvuoden vuoksi kone oli täysin tyhjillään ja meidän lisäksi koneessa oli ehkä 20 matkustajaa. Tilaa siis riitti ja lentoemot oli mukavia. Kun saatiin täytettäväksi immigration cardit Singaporeen, mihin piti kirjoittaa etukäteen varaamamme hostellin nimi, alkoi lentoemännät tirskumaan ”you should have booked a different hotel”. Kysyttiin syytä tähän ja selvisi, että varaamamme hostelli sijaitsi punaisten lyhtyjen alueella :D Eipä tuo nyt paljoa meitä haitannut ja kun paikalle päästiin, ei ympäristö poikennut mitenkään muista alueista, jolla ollaan oltu. (En siis tarkota että ollaan aina yövytty punaisten lyhtyjen alueella, vaan paikka ei näyttänyt mitenkään erilaiselta mihinkään muuhun kaupunginosaan verrattuna).

Axis Hostel oli paikan nimi ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Siihen se sitten jäikin. Paikka oli kallein, jossa ollaan yövytty koko reissun aikana ja samalla ehdottomasti karuin. Kiinalaisen uudenvuoden takia kaikki muut paikat olivat kattoon asti täynnä, joten meillä ei ollut mitään intressiä lähteä keskellä yötä etsimään halvempaa ja parempaa paikkaa. Tyydyttiin ottamaan huone, missä oli iso queen-size bed ja nukuttiin kaikki kolme siinä, koska muita ei ollut vapaana.

Seuraavana päivänä ihmeteltiin Singaporen pilvenpiirtäjiä, uskomattoman toimivaa joukkoliikennejärjestelmää, älyttömiä lakeja ja niiden rikkomisesta seuraavia törkeän isoja sakkoja (Esim. Syömisestä metrossa ois saanu n.250$ sakot) ja käytiin varaamassa junaliput tänne Kuala Lumpuriin. Purukumihan on Singaporessa kiellettyä. Mesta olikin kyllä toisaalta hämmentävän siisti, eikä kaduilta, tai puskista pystynyt oikeesti bongaamaan yhtä ainutta roskaa. Hintataso oli meille aivan liian korkea (lähes Suomen hinnat, hyi!) ja varattiinkin junaliput jo samalle illalle (seuraavalle illalle ei olis ollu nukkumapaikkoja) ja lähettiin hostellista yksi yö aikasemmin kun piti.

Kuitenkin saatiin tehtyä se, mitä varten pitikin Singaporeen mennä, eli käytiin Raffles Hotellin baarissa juomassa ehdat Singapore Slingit. Nuo kyseiset drinkit on (ainakin Martin mukaan) keksitty siellä. Maksoi melkei 10€/yksi mutta olihan se helvetin hyvää!

 

Viimeset dongit piti tuhlata Vietnamin lentokentalla..

 

Martti ja Singapore Sling Rafflesissa

 

Juna lähti 21:00 Kuala Lumpurin asemalta (jonne ensimmäistä kertaa kuljettiin julkisilla, eikä taxilla...tämä aiheutti itselläni ainakin jonkin verran kiroilua rinkan täysin järjettömän painon vuoksi) ja rajamuodollisuuksien jälkeen päästiin vetämään sikeitä (vaikka tälläkin kertaa uni oli vähän katkonaista Malesian ei-niin-hyväkuntoisten-rautateiden vuoksi). Hyvin omituista oli, että rinkkojamme ei läpivalaistu, eikä mitenkään tarkastettu tullessamme Malesian puolelle. Passit katsottiin Singaporen rajalla, mutta mitään leimaa Malesian puolella ei lyöty. Toivottavasti päästään vielä maasta uloskin.

 

 

Petronas Towers

 

Juna oli perillä täällä klo.6 aamulla ja löydettiin hyvin vähällä vaivalla tämä meidän oikein mukava guesthouse Golden Triangelin- alueelta, ihan läheltä Petronas Towersia. Ystävämme Maria saapuu huomenna Suomesta ja saatiin varattua tällainen 4-hengen dormi koko porukalle (josta maksetaan 30 ringittiä/hlö/yö, eli jotain noin 7€ luokkaa). Hintataso on täälläkin korkeampi kuin muualla maissa, joissa ollaan käyty, mutta kuitenkin huomattavasti inhimillisempi kuin Singaporessa ja alustavasti ollaan viettämässä täällä muutama yö ja sen jälkeen suuntamassa johonkin toiseen paikkaan Malesiassa (luultavasti Melakaan tai Pulau Pangkoriin). Sieltä sitten Marian suunnattua kotiin, me jatketaan matkaa Indonesiaan Medaniin ja Lake Toballe.

Nyt siis vihdoinkin ollaan muutama yö paikoillaan ja pääsee toivottavasti lepäämään ihan kunnolla. (Naapurissa sijaitsevasta yökerhosta alkoi just kuulumaan aika tyly jumputus, mutta onneks korvatulpat on keksitty).

 

Parasta kannisafkaa ikina. oikeesti.

 

Ruokakatu KL:ssa

 

Nyt on vähän enemmän aikaa kirjottaa ja ehkä saan kuviakin lisättyä. Nää yhteydet nettikahviloissa on niin hitaita, että kuvien lisääminen on välillä todella tuskaisaa hommaa.

Neljä päivää on nyt kulutettu veteen liittyvien aktiviteettien kanssa täällä Nha Trangissa ja pitää kyllä sanoa että on ehkä rennoin paikka, missä ollaan päästy tällä reissulla käymään. Alustavien suunnitelmien mukaan vietetään täällä meren äärellä vielä noin viikko. Yritetään siirtyä täältä "keskustasta" jonnekin syrjäisemmälle rannalle tahi saarelle, mistä vois löytyä meille bungalowi muutamaks päiväks. Viikon kuluttua siis lennetään Malesiaan Kuala Lumpuriin ja nähdään ystävämme Maria siellä, joka tulee viikoks hengaa meidän kanssa sinne.

Shorty's Barin uskollinen vartija lepaa

Kaks päivää sitten varattiin snorklausreissu tuonne läheisen saaren UNESCO:n suojelemalle koralliriutalle. Aamulla 07.15 tuli minibussi hakemaan meidät tuosta ala-aulasta ja just meidän tsägällä valittiin ainoa kylmä sadepäivä tolle reissulle. Ei auttanut itku markkinoilla ja hypättiin veneeseen ja hirveessä tuulessa ja pienessä sateessa köröteltiin Coco-dive centerin todella isolla puuveneellä pelimestoille noin 20min Nha Trangista. Sade onneks loppui kun päästiin perille, mutta ilma oli silti hyvin synkkä, joten riutan ja kalojen väriloisto ei oikein päässyt oikeuksiinsa ja jatkuva aallokko vaikeutti hieman snorkkelin kautta hengittämistä. Ei se mitään, näkymät olivat silti aivan uskomattomat! Käytiin kahella eri riutalla, joista jälkimmäinen oli enemmänkin laitesukeltajille tarkoitettu, koska se oli huomattavasti syvempi vedenalaisine luolineen. Rantaan päästyämme aurinko alkoi paistaa todella armottomasti...tietysti. Säästä huolimatta hauskaa oli ja toivottavasti edes jotain tallentui ostamiimme halpoihin (joskin erittäin laadukkaisiin, sanoi myyjä) vedenkestäviin kertakäyttökameroihimme.

Sukeltamaan innoissamme!

Hymyt irtosi markapuvuista

 

Eilen meni rahaa ihan helvetisti. Aktiivisuuspäissämme vuokrattiin vesijetit (yksi oli n. 20€/½h) koko porukalle ja päristeltiin menemään tuossa rannan edustalla. Oli sairaan hauskaa ja itse ainakin tituleerasin tämän tähän asti siisteimpänä juttuna koko reissulla (ja toisiks parhaaks asiaks, mitä mies voi tehä housut jalassa, lumilautailun jälkeen). Martti oli eri mieltä ja ilmoitti ettei jaksa toista kertaa varmaankaan kokeilla. Outo mies.

Rahanmeno ei loppunut vielä tällaiseen aktiviteettiin vaan illalla seurattiin rannalla jaetun flyerin viitoittamaa tietä Sailing Club- rantaravintolan kokkobileisiin. Ilta oli hauska, joskin tämä paljon mainostettu kokko oli hyvinkin säälittävä (ainakin näin suomalaisesta juhannuskokko näkökulmasta), sillä koko roska ei suostunut palamaan ollenkaan, ilman että hyvin virallisen näköinen khaki-asuinen security officer kaatoi bensaa sen päälle. Merellä oli myös jokin "tulishow", mutta itse en ainakaan nähnyt muuta kun pari hassua liekkiä jossain todella kaukana merellä. Keskityimme siis enemmänkin tarjoiluun. Nelli pyöri tanssilattialla ja mä ja Martti istuskeltiin todella mukavan ruotsalaispariskunnan, Kallen ja Sofien seurassa ja jauhettiin niitä näitä 650ml rommikolat neniemme edessä (50 000d, eli noin reilu 2€/kappale). Enimmäkseen keskustelu pyöri tämän faktan ympärillä, että vaikka kuinka meille on koulussa ruotsia opetettu, niin kukaan meistä ei siltikään tajua sitä sanaakaan, saatika puhuis sitä. Keskityttiin siis opettamaan niille kirosanoja suomeks... mitä muuta ulkomaalaisten kanssa vois muka puhua!? :) Hauska ilta, mutta tänään on tullutkin sitten kärvisteltyä suht paljon ja kun vihdoin päästiin rannalle lepäämään, tuli pimeä ja tultiin takas hostelliin potemaan. Matkailu avartaa etc.

Liikutuin lahes kyyneliin "anything and everything"-pizzasta kokkobileiden jalkeen

 

Huomiseks varattiin Shorty's nimisen ravintolan (meijän toinen koti täällä) omistajalta kalastusreissu hänen kanssaan isolla veneellä koko päiväks. Omistaja, Herra Sao (ainakin muistaakseni on sen nimi), joka me siis tavattiin ekana iltana täällä Nha Trangissa etsiessämme iltapalaa ja päädyttiin hänen kuppilaansa, on todella mukava ja viiksekäs mies, joka ilmeisesti on suht kova kalamies. Veikkaan että huomenna tulee aikamoista räkättelyä, koska kukaanhan meistä ei todellakaa tiedä kalastuksesta mitään ja Sao luulee että kaikki Suomalaiset on kovia kalastajia. No tuleepahan setä huomenna yllättymään! Vähä jännää muutenki ku ei oo mitään hajuakaan, minkä kokosia kaloja mennään fisustaa. Onneks Herra Sao ilmoitti jo että jos kalastus ei nappaa, tahi ahti ei suo antejaan, niin aina voidaan mennä vaan uimaan ja tustumaan paikallisiin kalastajakyliin.

(Vahan vino) auringonlasku hostellin ikkunasta

 

Sain juuri ilmoituksen tuossa Martilta että lähetään uudenvuodenpäivän (6.2) jälkeisenä päivänä sinne Malesiaan, koska Nellin mukaan "perinteitä pitää vaalia". Tämä siis juontaa juurensa siitä että viikon aikana ollessamme Saigonissa, kukaan ei juonut yhtään mitään, paitsi viimeisenä iltana aivan kauheet naamat Aussibaarissa ja klubilla nimeltään Go2 ja seuraavana päivänä tosiaan lähtö tänne. Lähes ehkä jopa vaarallinen yhtälö: darra+kamojen roudaus+helle+kiire+nestevajaus=ei helvetti. Onneks junassa sai nukuttua ja vannotin itselleni että en aio ikinä enää juoda ennen matkustamista. Että kiitos vaan matkaseura! :D Täällä siis tulee ilmeisesti olemaan aika isot bileet tän myöhäisen uudenvuoden kanssa ja jengi on nyt viikon ajan jo hehkuttanu sitä ja toivotellu hyvää uuttavuotta. Yritän siis vielä keskustella tuosta lähtöpäivästä.

Junassa matkalla Nha Trangiin... olon voi paatella kuvasta

 

Eipä tässä kai kummempia. Kaikki muut on palanu ja itselläni on hyvin terve rusketus, johon muilla hajoo naama. Ehkä se lähes paranoidimainen aurinkorasvalla läträys tuottaa tulosta. Tähän viikkoon pitäisi vielä yrittää mahduttaa retki joillekin vesiputouksille, joita täällä hehkutetaan tosi paljon ja noista lähisaarista itseäni ainakin kiinnostais "monkey-island" jossa siis elää satoja luonnonvaraisia apinoita ja josta hotellista saamani esite kirjoittaa: "You can play with them, feed them and make friends with them". Siellä on myös apinasirkus, joten se ilmeisesti siitä luonnonvaraisuudesta. No, mutta pitäähän ne nyt kuitenkin nähdä. Apinoita ei olla nähty kun Angkor Watilla Kambodzassa, eikä ne siellä tehny mitään hauskaa (kuten esim. Keränny hattuun rahaa posetiivin päällä).

 

Nha Thrangin rantaa

Äskön kun palattiin hostellille nähtiin pari hyvin suomalaisen näköistä kaverii tossa aulassa ja hyvin nopeesti kuuluikin "iltaa". Ei jääty vielä sen kummemmin juttelemaan, vaan huikattiin että nähään myöhemmin, koska pienessä kohmelossa tuo kosteassa helteessä tallaaminen aiheuttaa pakollisen tarpeen päästä suihkuun tasaisin väliajoin ja siitä ei tingitä! Ihan virkistävää puhua suomea välillä jonkun tuntemattoman kanssa. Nää tyypit oli itseasiassa ensimmäiset suomalaiset, joiden kanssa ollaan juteltu. Tai mulle ainaki ja ylipäätänsä kolmannet suomalaiset jotka oon nähny missään täällä Aasiassa. Aurinkomatkat ei taida (ainakaan vielä) tehä matkoja Nha Trangiin...

 

Ja jostain syysta kuvat ei skulaa... hajoo naama

Edit: sain kuvat skulaamaan ja tassa muutama valikoitu taalta ja Saigonista

Kadunylitys Saigonissa. Ei liikennevaloja...Sekaan vaan, kylla ne vaistaa!

Yks VC:n jarjestamista yllatyksista Jenkeille. Kuva Cu Chi tunneleilta, Saigonin holleilta. Tunneleita on yli 200km ja ne yltaa Kambodzaan asti.

Skidit esitti meille temppuja kun oltiin syomassa Saigonissa... Hauskaa oli niin kauan, kunnes paikan omistaja ilmeisesti paatti etta lapset hairitsee meita (yritettiin kylla sanoa etta on ihan ok) ja ajoi ne pois bambukepin kanssa.

Martti menossa luolaan Cu Chi:ssa. Noi oli siis niin ahtaita, etta niissa piti ryomia, paitsi yks, jota oli suurennettu turisteja varten. Ei siis kuitenkaan niin paljoa, ettei siella ois ihan helvetin ahdasta ja kamalaa ollu. "No visa required for this trip to Cambodia!" huus edessa juokseva oppaamme.

Bokserikauppaa saigonissa. Kolme myyntitykkia vieressa, "Armani, sir?". Pyysin L-kokoa ja kaveri lahti samantien pinkoo jonnekki toiselle puolelle tieta ja 2min kuluttua tuli takas L-kokoisen kanssa.

Rambo-Nelli ampui AK:lla. Kahvio oli ampumaradan takana noin 15m paassa... Korviin vahan sattui. Kuva siis Cu Chi:sta

Nelli ja hullut aallot

Rannan kaveleva sekatavarakauppa. Paras myyja yritti kiinnittaa Martin huomion siihen, ensin ottamalla jalasta kiinni ja sen jalkeen vetamalla jalkakarvoista :D

Sain vatsataudin sen verran selatettya, etta uskallettiin lahtea junalla HCMC:sta kohti paikallisten suosimaa rantalomakohdetta, Nha trangia. Saavuttiin tanne eilen noin klo.20:00 seitseman tunnin junamatkan jalkeen. Matka sujui rattoisasti korttia pelatessa ja nukkuessa. Valittiin juna, koska bussilla kulkeminen on niin uskomattoman puuduttavaa ja valinta osottautui todella miellyttavaksi. Pienia epatoivon hetkia koin kuitenkin tan mun viela vahan sekaisen vatsan kanssa, kun vessaan paineltuani huomasin tuijottavani reikaa lattiassa ja ystavallinen virkailija ojentaa hymyillen paperirullan oven raosta... tarpeet jai tekematta, mutta onneksi loydettiin perille paastyamme hyvin nopeasti miellyttava GH noin 5min kavelymatkan paassa rannasta.

Tanaan nukuttiin sit pitkaan ja hartaasti ja noustuamme lahettiin kartoittamaan ymparistoa ja enimmakseen tuota niin kuuluisaa 6km pitkaa hiekkarantaa. Tata mestaa mainostetaan vesiurheilijan paratiisina, eika ihan syytta. On vesihiihtoa, sukellusta, liitovarjoa, vesijetteja, kalastusta, kajakkeja ja ihan mita tahansa veteen liittyvaa. Huomenna mennaan varmaankin snorklailemaan. Mietittiin myos noitten vesijettejen vuokrausta, mutta saa nyt naha, mita kaikkee keretaan/jaksetaan teha.

Taalla ois tarkotus harrastaa muutama paiva ja kysella mahdollisuuksista paasta noille ymparoiville saarille vaikkapa omaan bungalowiin. Koko tahan mestaan meinataan kayttaa reilu viikko ja sen jalkee lahetaan takas HCMC:n ja lennetaan Malesiaan.

Nyt ei valitettavasti oo yhtaan kuvaa viel, kun ei ole paassyt tyhjentamaan tuota kameraa.