Tuskien taival Bangkokista Siem Reapiin takana (no ei ees ollu niin paha) ja vihdoin pääsee painaa väsyneen päänsä hostellin, ah niin raikkaisiin tyynyihin. Matka sujui itseasiassa kaikin puolin todella mallikkaasti, eikä ainakaan vielä ole tarvinnut pelätä rahojensa tahi henkensä edestä.

 

Herätyskello pärähti siis soimaan 05:30 Ban Sabaissa ja pikasuihkun jälkeen oltiin jo ala-aulassa luovuttamassa avainta. Taxikuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi respan kiltti emäntä tuli tulkkaamaan kuskin oikeaan osoitteeseen. Oikea osoite oli siis Mo Chit:in bussiterminaali, josta kaksi päivää sitten varaamamme bussilippu annettiin kuljettajan osaaviin käsiin, rinkat bussin alaosan tavaratilaan ja matkaajat autoon. Se, että laitoimme 20bht (noin 50snt) enemmän palamaan ”super-luxury-1^st.class-vip” lippuihin, kuin ei-ilmastoituun, huomattavasti enemmän täynnä olevaan 2^nd- tai 3^rd-class lippuihin (tai pahinta, menty khao sanille ja ostettu ”valmismatka”, joka todennäköisesti ois maksanu todella paljon, ois ollu täynnä turisteja ja tuskin oltais ees päästy perille... ainakaan näin ajoissa) osottautui ihan helvetin hyväksi valinnaksi.

 

Bussi siis oli kaikin puolin miellyttävä jalkatiloineen ja vähän liiankin kovalla ilmastoinnilla. Rajaa lähestyessämme sattui sitten hetkellisesti kuumottava tilanne. Yht'äkkiä bussi pysäytettiin ja sisään marssi 2 tuiman näköstä poliisia. Ne ilmeisesti tarkasti paperit kaikilta, mutta meihin päin ei edes vilkaistu. Pikkutyttö, joka oli just noussu kyytiin joutu ihan paniikkiin ja levitteli vaan käsiään. Poliisisetä hymyili sille ja näytti kädellään merkin että se voi istua vaan alas. Sitten sieltä dösästä talutettiin joku 5 tyyppii ulos ja matka jatkui. Tää sama kävi toisenkin kerran hetken kuluttua, mutta ilmeisesti kaikilla oli paperi mukana, koska ketään ei heitetty ulos. Ilmeisesti tää oli ihan normikäytäntö, koska kukaan ei ollut tapauksesta mitenkään hämillään. Hetken aikaa pyöri mielessä että mitäs helvettiä nyt tapahtuu? mutta kun meidät vain sivuutettiin niin eipä kai siinä mitään. Turistin etuoikeuksia kai sitten.

 

Saavuttiin rajalle ja saman tien hyökkäsi joku 4 tuktuk kuskia tarjoamaan kyytiä, koska dösä jätti meidät 7km päähän rajasta. Hypättiin kyytiin ja pian oltiinkin helvetin porteilla :D Thaimaan rajaviranomaiset oli hyvin asiallisia ja jäyhiä, eikä paljon hymyä heltynyt, mutta kaikki sujui ongelmitta. Onneksi oltiin otettu asioista selvää, eikä jääty kuunteleman niitä noin 100 yrittäjää ”sir you cannot go there without visa” ”sir 1000 baht visa” ”sir listen to me! I'm serious!”... joopajoo käveltiin thaikun rajan yli ja tultiin Las Vegasiin... täh. Koko mesta oli täynnä casinoita, viinakojuja,  röökikojuja ja ei-niin-kauheen virallisen näköisiä viisuminkaupustelijoita. Uniformuinen ”tourist-police”- setä ohjasti meidät viisuminhakupisteeseen ja siinä he sitten istuivat. He, joita etukäteen pelonsekaisin tuntein odotin. Kambodzan rajaviranomaiset: Kolme helvetin letkeen oloista kaveria hymyt naamalla vetää kessua katoksen alla varjossa ja pyytää meitä istumaan, naureskelee mun kuvalle kun siinä mulla on pitkä tukka ja meidän kantamuksille, joita siis on aivan liikaa! Täyttää hakemukset meille valmiiksi ja tarvi laittaa vain nimi alle. 1000Bht tämäkin, mutta ihan real deal. Ei kusettajia, eikä ylimääräisiä maksuja. Koko toimitukseen meni noin 30min.

 

Kun viisumit oli hanskassa, siirryttiin itse rajalle ja valokuvan räpsäsyn jälkeen ”welcome to cambodia”. Näky oli suoraan sanottuna surkea ja sitä pystyi kuvaamaan vain yksi sana.Wasteland. Ihmisiä kuljeksi hiekkakaduilla kerjäämässä, romahtaneiden talojen välissä. Olo oli kuin suoraan jostain leffasta. Otettiin taxi alle ja vaikka tiedettiin Siem Reapiin pääsevän noin 45$ hintaan (ainakin vuonna 2006, jonka vuoden lonely planet mulla on), päädyttiin maksaa siitä taxista 60$, koska laskettiin vähän niin, että jos suostutaan maksaa vähän enemmän, niin meitä on jo ”kusetettu” ainakin heidän mielestään ja ei sitten enää lisää mitään häslinkiä. 30$ maksettiin aluksi ja 30$ täällä perillä.

 

Tie, joka johtaa Poi Potista (rajanylityspaikka) tänne Siem Reapiin, on suoraan sanottuna törkeä. Törkeän huonossa kunnossa siis. Huhu kertoo että Bangkok airways maksaa Kambodzalaiselle puolueelle, että tie pidetään siinä kunnossa, jotta ihmiset mielummin lentäis tänne. En kyllä yhtään ihmettelis, sillä välillä kyyti oli sellaista, että ihmettelen miten taximme, Toyota pysyi kasassa.

Taxi pysyi kasassa kaikesta huolimatta ja taxi tiputti meidät tuktuk- asemalle, josta 2 tuktukia (kuskin kavereita kuulemma, ei tarvinnu maksaa kyydistä mitään... vähän arveluttavaa) heitti meidät hostellillemme noin 17:00. No ilmaisuuskin selvisi hyvin nopeasti kun nämä ystävälliset kaverit olivatkin vain sen perässä, että varattaisiin ne huomenna Angkor Wat:in kiertokäynnille. Ne sano odottelevansa meitä aamulla tossa edessä, vaikka kuinka ilmoitettiin, ettei voida sopia nyt mitään, kun ei edes tiedetä, missä nukutaan ens yö (jos vaikka hostelli ois mokannu varauksen). Ajattelin siis nukkua pitkään :D Jokatapauksessa aiotaan huomenna mennä käymään siellä temppeleillä (sitä vartenhan tänne ihmiset tulee) ja laitan kuvia sitten sieltä ja kerron, onko se nyt sitten oikeesti niin hieno mesta.

 

Tää meidän hostelli siis tosiaan on ihan mukava. Kuin suoraan jostain vietnam-leffasta. Mitä nyt käytävillä menee katossa gekkoja, mutta so what? :D Gekot on ystäviä. Ne syö hyönteisiä. Piste.

Itseasiassa tää hostelli on niin mukava, että varattiin tää suoraan 4:ksi yöksi. 7$/yö/henki, joka on siis aika paljon, mutta itse ainakin olen valmis maksamaan: Toimivasta ilmastoinnista, ilmaisest netist, lämpimästä vedestä, 24h vartioinnist ja rauhallisemmasta sijainnista. Ja mikä parasta: aamiainen on ilmainen. Nää kaikki on oikeastaan vaan esimerkkejä siitä, millainen asiakaskilpailu täällä vallitsee. Mitä uskomattomampia tapoja houkutella asiakkaita tääl kyl näkee... ”free khmer-massage on signup”... joo kyl mä otan mielummin sen ilmasen internetin.

 

Jengi puhuu yleisesti paremmin englantia täällä, kuin Thaimaassa. Jopa pienet lapset kylässä, jossa pysähdyttiin ostaa juotavaa ja käymään vessas (ja itseasiassa pesemässä myös auto) tänne tullessa. Kambodzan virallinen valuutta on Riel, mutta ainakaan täällä se ei näy oikeastaan missään. Dollari on se, joka määrää. Automaatista ei voinut nostaa muuta kun dollareita, mutta lähikaupassa käy vain Rielit... eipä onneksi hätää. Ravintoloiden hinnat ovat dollareissa, mutta kaikki vaihtoraha-hilut tulee rieleissä (joita saakin sitten kerralla ihan hyvän tukun 1€~5000r). Pitänee varmaan käydä vaihtaa molempia huomenna.

 

Käytiin siis tänään nopeasti vilkaisemassa toi keskusta. Ihan kiva turistirysä. Kallista, mutta ei niin kaaoottista, kuin esimerkiksi Khao-sanilla. Tuktuk- kuskit uskoo ekalla, kun ilmoittaa ”no thanks”. Bangkokissa ei.

Nyt alan vetää unta palloon, niin jaksaa tallata huomenna maailmanperintöä, Angkor Watia.

Palataan.