Toinen ilta Phnom Penhissä ja palattiin juuri kaupunkikierrokselta. Ensimmäinen paiva meni hyvin nopeasti ruokaa hankkiessa ja lepäillessä aikasen herätyksen jäljiltä. Tänään nukuttikin sitten aika pitkään ja puolen päivän aikaan heräiltyämme. Kävimme hoitamassa hostellin respan kautta kuukauden viisumit Vietnamiin ja tarkoitus olisi lähteä jokea pitkin Sunnuntaina Ho Chi Minh Cityyn, Vietnamiin. Tää mesta, Sunday Guesthouse, on todella mukava, siisti ja ystävällinen paikka. Kaikki herkut, lämmin vesi ja ilmastointi sisälty ruhtinaalliseen 5$/yö/hlö. Henkilökunta on ihan loistavaa, varsinkin paikan päivävartija!

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Huoneemme Sunday Guesthousessa

 

Tultiin siis Siem Reapista Mekong Express- bussilla, joka oli ihan hyvä vaihtoehto 25$ maksavalle venekyydille, joka oli alunperin suunnitelmissa. Normaali bussikyyti olisi ollut 5$, mutta päätettiin maksaa extraa, että saataisiin kunnon jalkatilat ja ilmastointi (ei varmuutta, että normidösäs ois ollu ilmastointia). Lippu tänne maksoi siis 10$. Bussi lähti 8:30 ja klo 7:00 oltiin Skyway Inn:n ala-aulassa kärkkymässä ilmaista aamiaista. Minibussi tuli hakemaan meidät noin 8:00 aikaan hostellin edestä, jossa sanottiin vielä pikaiset jäähyväiset iloiselle Angkor Watin- tuktuk kuskillemme, Samonille.

Martti ja Nelli kamojen kanssa Siem Reapis ja toisessa kuvassa virkea tuktuk- kuskimme Samon

 

6 Tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin Phnom Penhiin ja asemalla oli vastassa noin 50 tuktuk kuskia huutelemassa ja vartijat pitämässä niitä loitolla. Napattiin siitä rehellisen oloinen "David" kuskiksi tänne guesthouseen ja asetuttiin aloillemme. Suihkun ja hetken lepäilyn jälkeen lähdettiin rantakadulle, joka sivuaa Tonlé Sap- jokea. Istahdettiin rantaravintolaan ja nautittiin ei-niin-kauheen-ystävällisestä palvelusta. No, ainakin ruoka oli ihan jees. Safkan jälkeen palattiin kylläisinä guesthouseen ja naureskeltiin hetki Kambodzalaiselle tv:lle ja sen jälkeen käytiin nukkumaan.

 

Tonle Sapin rantasapinaa

 

Seta pesee norsuaan kastelulaitteella rantakadulla

 

Tänään käytiin päivällä Royal Palacessa, missä nähtiin Buddha- patsas, joka oli koristeltu yli 2000 timantilla. Temppelissä, missä patsas oli, oli lattia tehty kokonaan hopealaatoista ja koko huonetta koristi sellanen about metrin korkunen vihreä (oisko ollu jadea?) Buddha sellasen hullun kokosen korokkeen päällä. Makee paikka.

 

Emerald Buddhan temppeli

 

Vaatetuksessa ei mitaa, mut arsytti kun kissa, koira ja ase piti jattaa ulos Royal Palacessa

 

Takasin tultaessa päätettiin etsiä kauppa, mistä sais ihan perus saippuaa, pattereita ynnä muuta härpäkettä. Bongattiin kartalta "Oryssey Market", jota näytettiin Tuktuk- kuskille ja tää kaahas meidät sinne. (oikeastaan ei voi puhua kaahamisesta, koska täällä ihmiset ajaa paljon rauhallisemmin, kuin esimerkiksi Bangkokissa... yhtä kaaottista meininkiä tää täällä kuitenkin on, vain vähän hitaampaa).

Oryssey market olikin sitten asia ihan erikseen! Se sijaitsi selvästikin Phnom Penhin "vähän" köyhemmässä kaupunginosassa ja pitää nyt jo valitella, että yhtään kuvaa meillä ei nyt ole sieltä, koska näytettiin varmasti jo valmiiksi sen verran rikkailta länsimaalaisilta, että jos vielä kameran olisi kaivanut esiin, niin olisi voinut käydä hassusti (en usko että meille, mutta kameralle).

Oryssey marketin ympäristö oli sellainen yks iso savupilvi, joka nous niistä varmaan 100 katukeittiöstä ja ympärillä pauhaavasta liikenteestä. Ihmisiä ihan jumalattomasti ja aivan sanoin kuvaamaton haju. Olen jonkin verran nyt matkan varrella kohdannut vinkeitä hajuyhdistemiä, mutta tänään oli oikeasti hyvin lähellä, etten alkanut kakimaan siinä niitten kojujen edessä, mikä olisi ollutkin äärimmäisen noloa. Onneksi sain pidettyä kakimiset sisälläni ja päästiin sisälle tähän ulospäin hylätyltä supermarketilta näyttävään kompleksiin. Sisälle päästyämme totesimme paikan näyttävän myös sisältä hylätyltä supermarketilta, jonka ovat kansoittaneet sadat kojut, missä myytiin ruokaa, vaatteita, krääsää, ihan melkein mitä tahansa (paitsi hyttysverkkoja, joita etsin, damn!). Koko paikka oli niin psykedeelinen, että harmittaa ihan helvetisti, että ei uskaltanut kameraa kaivaa esille. Toisaalta sisällä oli niin pimeää, ettei mikään kuva siellä kyllä olisi onnistunutkaan. Skootterit ja mopot pörräs sisällä kojujen, noin 1,5m väleissä ja kamaa (kojuja) löytyi ainakin kolmesta kerroksesta. Kaikkialla oli roskaa, mädäntyvää ruokaa, liejua, likavettä ja mesta oli muutenkin hyvin luotaan työntävän oloinen. Ja hirvittää ajatella, kuinka arkipäiväistä siellä asioiminen on paikallisille.

 

Huomenna aiotaan ottaa vuokratsygät alle ja polkea ensin kidutusmuseon kautta surullisen kuuluisille Killing Fieldseille. Saattaapi olla aika rankka päivä, niin henkisesti, kuin fyysisestikin tiedossa., joten palataan myöhemmin!

 

En tiia, kehen naa mainokset yrittaa vedota... ei ainakaan muhun... tai, no...