1295129.jpg

Onko kylma?

 

Kolmas aamu täällä idyllisellä Pangkor- saarella ja olo on jotakuinkin hutera. Tästä ei kyllä nyt voi syyttää ketään muuta kuin itseään ja Vietnamilaiselta marketilta ostamiamme käärmeviinapulloja, joissa myyjä vakuutti nesteen, joka syleilee hellästi pientä kobraa, skorpioni suusssaan, olevan ”finest quality wiskey”. Noh, vaikka en mikään suuri wiskien tuntija ole, voin kuitenkin sanoa, että keltainen neste, jota pulloissa on, ei ainakaan wiskiä ole. Paloviinaa todennäköisesti ja vielä aika tylyä sellaista.

Blogin päivitys on onnistunut aika huonosti täällä Malesiassa, kun toimivan nettikahvilan löytäminen on ollut pieni mahdottomuus. Siksi, vähän tyhmästi, joudun nyt laittamaan useamman merkinnän kerralla.

Kuala Lumpur oli makee kaupunki. Ei turhaa sanota, että Malesialaisten kansallisurheilu on shoppailu. Jokaisessa kadunkulmassa alkoi uusi ostoskeskus ja ne olikin sellasia komplekseja, että alko naurattaa, kun muisteli joskus ajatelleensa, että Sellon kauppakeskus on sekava. Hintataso oli toisaalta liian korkea meille, mutta ainakaan Nellin ja Marian menoa se ei näyttänyt haittaavan. Kun tytöt olivat shoppaamassa, me Martin kanssa keskityttiin harrastamaan korkeakulttuuria. Menimme siis leffaan katsomaan Rambo 4:sta.

 

KL:ssa viihdyttiin 4 päivää ja pääasiassa kierreltiin kaupunkia ja ostoskeskuksia ympäri. Masentavaa vaan, kun kaikki vaatteet oli vähän liian aitoja mun lompakolle. Toisiksi viimesenä iltana käytiin Beach Club- nimisessä baarissa pyörähtämässä. Tytöt pääsi tanssimaan ja me Martin kanssa istuttiin ja raavittiin päitämme mestan uskomattoman hintatason vuoksi. (bisse makso jotain 6€...ollapa suomessa taas). Paikan katossa oli iso akvaario, jossa ui kaksi haita. Se oli siistiä. Kun päästiin ulos, samantien joku 4 maksullista ”naista” hyökkää kiinni ”fancy a ladyboy?”. Ei kiitos. Häivyttiin Martin kaa paikalta hostellille nukkumaan ja tytöt lähti vielä jatkamaan iltaa.

Seuraavana iltana keskityttiin Martin kaa lepäämiseen seuraavan päivän matkaamista silmällä pitäen ja tytöt radattivat aamuun asti ja hyppäsivät samoilla silmillä dösään Lumutiin, josta tultiin tänne Pulau Pangkoriin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1295151.jpg

Rantamme

 

1295155.jpg

Ja rantavahtimme. Iha loistavia piskeja!

 

Tää Pulau Pangkor on pieni saari Malesian länsirannikolla n.4h bussimatkan päässä KL:sta. Todella rauhallinen ja rento paikka. Majotutaan tällasessa kylässä jonka nimi on Teluk Nipah ja nyt kun ei ole sesonki, niin useimmat paikat on täällä kiinni ja ruoan etsiminen on välillä vähän hankalaa. Tämän vuoksi vuokrattiin skootterit kolmeksi päiväksi ja ollaanki nyt cruisailtu ympäri saarta pari päivää. Noi kapeat tiet, jotka risteilee tuolla viidakossa vetää kyllä aika hiljaseks kun siellä ajaa; varmaa 45 asteisia nousuja ja laskuja, u-käännöksiä, toisella puolella läpitunkematon viidakko ja toisella puolella 20m pudotus sinne viidakkoon. Oli aika uskomaton fiilis kun tultiin ekana iltana noilla skoottereilla pimeässä takas kaupungista ja piti ajaa pitkä pätkä viidakon keskellä, jossa oli tsägällä katulamppu 500m välein, jos silloinkaan. Apinat huuteli puissa ja kaiken maailman elukat rymisteli pusikoissa. Onneksi skootterit kesti koko matkan, eikä jääty jumiin sinne.

Eilen bongattiin tuolta kylän laidalta kyltti ”waterfall”, joka osoitti viidakkoon. Vaihdettiin kunnon kengät jalkaan ja paineltiin merkittyä polkua pitkin syvälle tonne metsään. Vesiputous oli aika ankea, koska siitä tuleva vesi oli valjastettu vieressä sijaitsevan lomaresortin käyttöön ja muuten hyvin koskemattoman näkösen luonnonsuojelualueen keskellä risteili jotain putkihässäköitä. Tytöt ei uskaltautunu pidemmälle, kuin ihan vesiputouksen alapäähän, mutta me Martin kanssa paineltiin polkua pitkin pidemmälle ja ikuisuudelta tuntuneen nousun jälkeen seistiin aivan läpimärkinä hiestä ison kukkulan päällä ja kuunneltiin viidakon ääniä. Oli aika siistiä, vaikka hieman kuumottikin kaikki eläimet, joita pusikoissa olisi voinut vaania. Onneksi yhtään käärmettä tai hämähäkkiä ei nähty ja päästiin ehjin nahoin (vaikkakin kuolemanväsyneinä) takaisin.

 

1295139.jpg

Viidakkoa

 

1295147.jpg

Hus!

 

1295153.jpg

Martti lepaa puron aarella

 

Ollaan varattu tää meidän mökki sunnuntaihin asti, jolloin Maria lähtee takaisin Suomeen ja me jatketaan matkaa ylöspäin Malesiaa Penangiin, josta siirrytään lautalla Indonesian puolelle Medaniin. Medanista siirrytään kuuluisaan hippikeskittymään Lake Toballe, jossa levytetään muutama päivä. Ei varmaankaan aiota mennä enempää alas Indonesiaan, koska aikaa ei ole riittävästi siellä kunnolla kiertämiseen. Jätetään Balit ja muut mestat seuraavaan kertaan ja lähdetään Tobalta suoraan takaisin Thaikkuihin ja kierrellään siellä aikamme ennen kotiintuloa (joka siis tapahtuu reilun kuukauden päästä 20.3).

 

Netti taas hidastelee, joten laitan lisaa kuvia myohemmin. Palataan!