Ah ihana autuus! Puhtaat lakanat, suihku ja ilmastointi. Ystävällisiä ihmisiä, aurinkoa ja
halvat hinnat. Kyllä mä taidan ainakin ensikosketuksen perusteella viihtyä täällä hyvin!

Mutta miten helvetissä tänne nyt sitten päädyttiin?

Koko viimeiset 24h on ollut sellasta sumutusta paikasta toiseen, ettei meitsin pienet aivot pysty käsittelee niin paljo uutta asiaa kerralla. Yritetään nyt kuitenkin: Perjantai-aamuna herätyskellon karjahtaessa 0500 oli unta kerennyt itselleni kertyä runsahat 60min ja siitä sitten energiajuomat naamariin ja Tiinan ystävällisellä avustuksella (kiitos :) kohti Helsinki-Vantaata, jossa nää muut retkut jo odottelivat. Pikainen Check-in ja röökin kautta koneeseen.. Nää viimehetken sauhut osottautuivat helvetin hyväksi ideaksi, koska nykytrendin mukaan seuraaavalla välilaskulla (Münchenissä) ei saanut tupakoida ollenkaan (!!!). Münchenin vaihto oli nopee vaihto ja päästiin lähes suoraan koneeseen sisään. Loput matkasta kuljettiin Etihad Airwaysillä, joka teki varsinaisen hyvin selväksi, että Arabiemiirikunnilta ei fygyy puutu. Ne koneet oli vedetty niin överiks että cheap ass- luokassakin oli joka penkin selkänojassa matkustajalle oma henkilökohtainen tietokone, josta sitten voi valita musiikkia, elokuvia ja pelejä. Kelasin että lennosta ei voi mitenkään tulla tylsää niitten kanssa... Olin väärässä... N. 5h Münhchenin jälkeen saavuttiin Abu Dhabiin, joka oli Överimesta isolla Ö:öllä. Kaikkihan tietää suomessa jostain Coca-cola- kilpailusta aina voittavan tyyliin: t-paidan, avaimenperän, lippiksen tahi ilmaisia leffalippuja.. noh. Arabiemiirikunnissa Coca-cola on ovelasti kätkenyt 550 kpl Cola- pulloihin 1g puhdasta kultaa olevia kolikkoja ja ilmeisesti kun niitä tarpeeksi löytää, niin voittaa sellasen aivan törkeän massiivisen timanttikaulakorun:D että näin heillä. Takaisin asiaan siis: Abu Dhabissa jumitettiin 3 tuntia venailemassa seuraavan koneen lähtöä, jonka turvatarkastus oli lievästi sanottuna omituinen.. Läpivalaisulaitetta varten piti erotella repusta kaikki elektroniset laitteet omille laatikoille hihnalle ja minä fiksuna poikana työnsin vaan koko repun sellaisenaan sinne koneeseen. Sitten mun edessä oleva pariskunta otettiin syrjään siitä laitteelta, koska niitten repussa oli yksi kännykkä.. Mun repusta ei kukaan sanonut mitään... eikä niistä 2 kännykästä, eikä läppäristä, joka siel oli... hyvä vaan näin :D Kone oli ihan täyteen buukattu, mutta päästiin lähtemään ihan ajallamme ja saavuttiin Suvarnabumin kentälle 07:30 paikallista aikaa. Nukuttuja tunteja allekirjoittaneella kaksi 24h:n aikana. Oli aivan uskomattoman epätodellinen olo päästessä siitä loputtoman tuntuisesta jonotusrumbasta ja samantien oli 5 taxikuskia kimpussa niitten tivoliautojensa (vihreitä, pinkkejä ja vaaleansinisiä, joissa oli helvetisti kaikkii tarroja ja hilavitkuttimia :) ”What can I do you sir”.

Siitä sitten jonkun neuvosta viisaina kilpailutettiin ja tingittiin vähän taxin hintaa tänne hostellille ja saatiin sovittua hinta 400THB:n. Toisaalta en tiedä onko tämä nyt paljon taxista täällä, mutta yli puolet vähemmän kuitenkin ku ensiksi tarjottu 900THB, joten sai luvan kelvata. Tää itse hostelli on oikein mainio (enemmänkin hotelli kyllä) 9€/naama/yö ilmastoidulla huoneella ja omalla suihkulla ja vessalla. Nyt ampaisen suihkuun ja sen jälkeen tutustumaan majotuspaikkamme uima-altaaseen, josta lähdetään Susun ja Jonnen (jotka siis asuvat samassa hostellissa) kanssa kartoittamaan kaupunkia.

L8R!

Pari valikoitua kuvaa:


Martti, Jonne ja Nelli Bangkokin kaduilla



Nice!


Khao San Road, hyi hevetti!